Monista muista hiekkarannoista poiketen Murmanskin laivamuseiden hietikoilla ei tarvitse varoa pullon korkkeja. Toisaalta kannattaa varoa, ettei kiedo jalkojaan ankkuriketjuihin tai tepastele ruosteisiin nauloihin, dieselmoottoreihin, lyijyastioihin tai katkenneisiin asbestilevyihin. Yllätyksenä saattaa tulla myös hiekan ja öljyn muodostama rantasekoitus, joka on viskositeetiltaan melko periksiantavaa. Santa tuntuu käpälän alla kuin astuisi avoimeen öljytynnyriin.
Vedenrajassa kauempaa mukavalta näyttänyt uimaranta saattaa tuottaa pettymyksen. Veteen koskeminen tapahtuu omalla vastuulla.
Kaupungin edustaltakin löytyviä laivamuseoita pidetään yhtenä Murmanskin kierrosta harkitsevien must-see kohteista. Hylkyjä rannalla on noin parin sadan metrin varrelta. Niitä tosin kannattaa tyytyä tarkastelemaan hieman kauempaa, sillä laivoihin dumpattujen raskasmetallien PCB-pitoisuuksien vaikutukset reproduktiivisuteen eivät ole kovin hedelmällisiä.
Toinen hyvä syy olla lähestymättä hylkyjä on Doberman Pincher. Kyseisen kuvan ottamisen jälkeen Snaamakko kääntyi katsomaan, sillä rannan toisesta laidasta kuului etäistä, mutta aistit epämiellyttävällä tavalla herättävää murinaa. Samalla näkökenttään rynnisti kolme vapaana juoksevaa verikoiraa, jotka olivat saaneet vainun sammakonreidestä. Alkoi keskikokoinen, noin kymmenen sekunttia kestänyt taistelu elämästä ja kuolemasta. Siinä ajassa ehti hyvin kerätä kameran, jalustan ja repun, juosta aidan yli, tien poikki ja pakoon kukkuloille. Tällä kertaa maailman kahdeksan nopeimman koirarodun joukkoon kuuluvilla museovartioilla taisi jäädä iltapala väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti